Yön kuollessa mies löytää itsensä antautumassa kyltymättömille himoilleen uhkeaa eebenpuujumalatarta kohtaan. Hänen käyränsä ovat houkutteleva näky, hänen runsas ihonsa peittelee leikkipaikkaa kyltymättömistä haluistaan. Hän ei voi vastustaa halua maistaa häntä, tutkia kielellään jokaisen sentin hänen mehevää vartaloaan. Tunne on ylivoimainen, nautinnon sinfonia, joka puolittuu jokaisella nuolaisulla. Hänen sormensa jäljittävät vartalonsa ääriviivoja, tutkien jokaista halkoa ja kaarta. Näky hänestä sängyllä pirstoutuneena on testamentti hänen kyltymättömälle himolleen. Hän ei tyydytä vain omia halujaan, vaan myös omaansa. Tapa, jolla hän voihkii kosketuksensa alla, sen osoitus niiden yhteyden voimakkuudesta. Tässä ei ole kyse vain seksistä, sen herruudesta ja alistumisesta, sen mukanaan tulevista voimadynamiikasta. Sen fetissi, fetissi että hän antautuu päättelyyn, joka jättää molemmat hengästyneiksi.