Nuori opiskelija, yhteiskunnallisten odotusten painoa ja perhepainetta tuntien, löysi lohtua tätinsä, peräänantamattoman rakkauden ja ymmärryksen naisen sylistä. Heidän intiimeistä kohtaamisistaan, jotka olivat piilossa hänen kodikkaassa asunnossaan, tuli nuorukaisen pyhäkkö, pakopaikka maailman ankarilta realiteeteilta. Heidän suhteensa syventyessä nuoren miehen anoppi alkoi epäillä, intuitio kertoi hänelle, että tyttären aviomies ei ollut niin antautunut kuin miltä hän vaikutti. Eräänä kohtalokkaana päivänä anoppi päätti kohdata hänet, silmät pettämisestä ja vihasta täytettyinä. Nuorimies, vaimoaan kohtaan tuntemansa rakkauden ja tätiään kohtaan tunteman halun välissä, löysi itsensä tienhaarasta. Huoneen jännityksen kärjistyessä väliin puuttui nuorimiestäti, hänen läsnäolonsa rauhoittaessa myrskyä. Siinä hetkessä nuorimies tajusi syvyyden tunteissaan tätinsä, naisen kohtaan, joka oli ollut hänen kivikovana kovimmankin ajan. Kohtaus jätti lähtemättömän jäljen kaikkiin osapuoliin, testamentin rakkauden voimasta ja ihmissuhteiden monimutkaisuudesta.